Jalkapallon luvattu maa

Phuuh, onpas jäänyt postaaminen hävettävän vähiin... Täällä kun ei koskaan tapahdu mitään!

Tänään oltiin pelaamassa jalkapalloa ennen töitä. Pari työkaveria ilmestyi aamulla talolle hakemaan Krasenia, joka ei kenkien puutteessa (lue: laiskuuttaan) lähtenyt, mutta meikäläinen päätti mennä katsomaan minkälainen maalihai Operations Managerin pukumiesimagon alta paljastuu. Kostean kelin takia moni vakipelaaja jätti tulematta, joten jouduin maalille vaikka kovasti vakuuttelinkin etten osaa pelata yhtään! :D Mikäs siinä.

Pelasin Stephenin (tarjoilija), Tamerin (ok, en tiedä mitä se tekee, muuta kuin vie kahvia alakerran tädeille) ja Nurin (Khalidin kaveri) kanssa, toisessa joukkueessa oli Sharooz (Operations Manager), Khalid (respan Night Manager), Marc (tarjoilija-trainee) ja Ana (tekee jotain toimistossa). Kukaan ei laskenut maaleja, mutta viimeinen peli hävittiin. Nyt harmittaa ettei ollut kamera mukana!

Hauska kulttuuriero paljastui tuossa pelatessa. Pojat oli kaikki hirveän huolissaan siitä, että nyt kun on tyttöjä mukana niin ei saa potkia liian lujaa eikä liian korkealle - ja aina jos minä tai Ana hipaistiinkin palloa niin siinä oli heti joku "Sorry! Sorry! Are you ok?" mitä ei taatusti tapahtuisi Suomessa. Marc kyseli vielä illalla keittiössäkin että kai jalkani on kunnossa kun siihen osui pallo niin kovaa! 8D Kai nuo muut sitten on tottuneet hennompiin tyttöihin... Minulla kyllä oli hauskaa. :) Seuraavalla kerralla tosin otan jotkut römppäkengät enkä 50 punnan Converseja, oli meinaan aika tuskaista hinkuttaa noista ruohonpätkiä pois.

Mitähän muuta... Torstaina olin taas Windsorissa, sinne on niin kätevä hurauttaa tästä jos vapaapäivänä tulee nukkuneeksi niin myöhään ettei Lontooseen enää kannata lähteä, mutta jonnekin ois kiva päästä. Täällä tulee ennemmin ostettua kalliimpaa kosmetiikkaa (30 punnan itseruskettava yms) kuin vaatteita - lähinnä kai siksi, että suurimman osan ajasta vietän joko työvaatteissa, jumppavaatteissa tai pyjamassa ja aamutakissa.